Kuopiolainen maailmankatsomus:

 

Ihmisistä kukaan ei voi hahmottaa kaikkeutta muuta kuin vähäiseltä osin.

 

Yksittäinen ihminen voi hiljalleen kasvattaa ymmärrystään lisäämällä tietoa ja kehittämällä uskoaan, valaistumalla, mutta kun hän on tietävinään ja ymmärtävinään, samalla hän vääjäämättä kasvattaa myös väärinymmärrystään.

 

Kaikkeuden luonne on ihmiseltä salattu, mutta ihmiselle kuuluu oikeus uskoa mitä haluaa. Ihminen tarvitsee kuitenkin jäsentääkseen itseään ja elämäänsä tietyn uskomusjärjestelmän tai vakaumuksen, joka luo eheyttä, luottamusta ja tarkoituksellisuudentunnetta.

 

On vain yksityiskohta, sisällyttääkö ihminen uskoonsa jumalan tai jumalia ja millaisena hän mahdollista jumaluutta pitää tai arvioiko hän, ettei mitään jumalaksi nimettävää ole. Olennaista on, että kukin ihminen tunnustaa kaikkeuden olemassaolon ja itsensä siinä. Ihmisen onkin luonnotonta uskoa, ettei mitään olisi olemassa.

 

Kaiken ydin on, että ihminen uskoo olevansa olemassa, muu on toissijaista. Kokemus jonkin olemassaolosta ja koko kaikkeudesta on aistittavissa ihmisessä. Koko ihmiskunta voi yhdessä jakaa tämän uskon.

 

Kenenkään usko ei ole toisen uskoa parempi, kukin löytäköön omansa, omaan sisäiseen maailmaansa soveltuvimman.

 

Joku elää autuaana perimällä isiensä uskon ja säilyttämällä sen muuttumattomana. Sellainen turvallisuushakuisuus on kaunis asia. Samoin kaunista on joustaa henkisesti ja pyrkiä ajassa vapaasti kasvavaan maailmankuvaan, sitä kaikkeus janoaa ihmisessä eritoten.

 

Minkä katsomuksen ihminen on omaksunut tai itselleen kehittänyt, sen mukaan hän eläköön, kunhan ei vahingoita ja häiritse muita. Uskon tai vakaumuksen nimissä tehtävää ei kuulu hyväksyä, jos se aiheuttaa toisille mielipahaa.

 

Kellään ei ole myöskään oikeutta julistaa uskoaan toisen uskoa paremmaksi. Jokaisella on toki oikeus kyseenalaistaa omaa uskoaan ja pitää toisen uskoa omaansa pätevämpänä.

 

Ihmisellä ei ole perusteita kiistää kaikkeuden sisältävän muitakin sivilisaatioita kuin ihmiskunnan, mutta jos ihminen haluaa sen kiistää, se on oikeutettua.

 

Toisissa sivilisaatioissa aistiminen ja logiikka poikkeavat ihmisen kokemistavasta ja ajattelusta. Siksi niille maailma ilmenee paljolti erilaisena. Ihmisen aistit ja logiikka eivät avaa maailmaa kuin pinnalta – sellaisessa maailman avaamisessa tiede on hyvä, mutta vain siinä. Tiede nojaa aistimiseen ja logiikkaan.

 

Tieteelliset totuudet uusiutuvat jatkuvaan ja kilvoittelevat keskenään, koska tiede on erinomainen kyseenlaistaja. Ihmiselle on kasvattavaa myös, jos hän jatkuvasti kyseenalaistaa omaa maailmankuvaansa, etenkin tieteen tuloksin, mutta jos hän ei sitä jaksa, ei sitä sovi tuomita.

 

Ihmiselle on vapauttavaa pyrkiä spiraalimaiseen henkiseen kasvuun ja laajenemiseen, mutta se ei ole ihmisen tehtävä ja velvollisuus. Ihminen saa pysähtyä luontaisessa kasvussaan, jos tuntee siihen viehtymystä ja jos nauttii rooliensa ja näkemystensä luomasta pakkopaidasta. Jäykistyminen voi olla todellinen nautintokin.

 

Ihmisen osa on kokea, olla itsensä, ei muuta, se riittää. Jokainen ihmiskokemus on arvokas, myös niin sanottu negatiivinen kokemus, tyhjyyden tunne tai pysähtyneisyys.

 

Tarkoituksellisesti on olemassa tarkoituksettomuudentunnetta mutta tarkoituksettomuutta ei. Kaikki oleva, ollut ja tuleva on tarkoituksenmukaista.

 

Ihminen on taipuvainen pelkistämään maailmaa kaksinaisuuteen, vastakohtiin, kuten hyvään ja pahaan. Ei ole mitään sinänsä hyvää ja pahaa, vaan tarkastelu ja tulkinta tekevät jostain sellaisen. Kaikessa on sekä hyvää että pahaa, myös itse hyvässä ja pahassa. Kyse on aina näkökulmasta.

 

Kaikkeus ei tuomitse eikä luonto tuomitse. Ihminen tekee tuomioita, omasta näkökulmastaan. Toisesta näkökulmasta asia voisi näyttäytyä aivan toisin. Tämä ei silti tarkoita, ettei ihmisen kuulu etsiä ja tavoitella hyvää ja toteuttaa oikeaksi kokemiaan hyveitä. Ihminen elää ihmiskokemuksessa ja –yhteisössä, ja sen luonne ei ole kaikkea suvaitseva ja hyväksyvä.

 

Hyveellinen elämä, kun hyveen kokemus kumpuaa hänestä itsestään eikä vain syötetyistä opetuksista, saa ihmisen elämään ja virtaamaan sujuvammin. Mutta ei ole yksiselitteisen pahaa, jos ihminen aiheuttaa sekä itselleen että muille kipeää draamaa, josta toiset ihmiset voivat ponnistaa pois ja joka kiteyttää pahuuden pahuuden ja kavahdettavuuden. Pahaa voidaan pitää myös oppituntina.

 

Kärsimyskään ei ole tarkoituksetonta, vaikka siitä on luonnollista ja syytä pyrkiä irti. Siinä on aina myös kasvun ja uuden oivaltamisen potentiaali.

 

Usko tahi vakaumus sekä tahto ja elämänilo, jos niitä ei ole rakennettu keinotekoisesti lähinnä egon (itsen) varaan, ovat ihmistä vahvistava ja eheyttävä voima. Niiden yhdistelmä voi suotuisissa oloissa ylittää luonnonlaeiksi kutsuttavat arkikokemukseen kuuluvat säännönmukaisuudet.

 

Ihmisen erityinen vahvuus on kyky kuvitella, mielikuvitus. Mikä on kuviteltua, on myös koettua, vain toisella tasolla. Ihminen on osa kaikkeutta ja yhteydessä kaikkeuteen niin, että yksinkertaistetusti voidaan sanoa ihmisen haaveiden, myös pelkojen, vahvistavan asioiden ilmentymistä reaalielämässä. Ajatuksilla on voima, joka on ihmisille osin tuntematon.

 

Kukaan ei voi täysin ymmärtää myöskään toisen totuutta ja sitä, miksi hän tarvitsee sellaista maailmankuvaa. Sitä on kuitenkin syytä kunnioittaa, juuri sellaisenaan.

 

Kaikkeus janoaa ihmisessä myös erityisyyden toteutumista ja monimuotoisuutta ja se tapahtuu yksilöllisyyden ja erilaisuuden kautta. Joka ihminen on jo sinänsä erilainen.

 

Sosiaalisena olentona ihminen on altis myötäilemään ja olemaan samanlainen läheisten kanssa. Siinä ei ole mitään pahaa. Mutta jos ihminen tunnistaa halun löytää syvimmän ja perimmäisen olemuksensa, ei vain roolikuvia, joita yhteisö tarjoaa, sen löytäminen on mahdollista herkistymällä. Se tapahtuu yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden yhdistelmästä, jossa ihminen antaa sisimmän olemuksensa toteutua, tulla ilmi; se on luovaa toimintaa, ei vain rationaalista. Kukin ihminen on virittynyt erityisellä tavallaan, jokaisella on otollisissa oloissa yhteisölle paljon enemmän annettavaa, kuin yhteisö osaa odottaa.

 

Ihminen toteutuu parhaiten yhteisössä, joka ruokkii rakkautta, keskinäistä ymmärrystä, kunnioitusta ja rohkeutta ja jossa ihmissuhteissa tietoisesti tavoitellaan lämpöä ja kauneutta. Sellainen ihmisyys luo perustan rohkealle itsetoteutukselle.

 

Jotta ihminen voi olla kauniisti ja luovasti yhteisöllinen, hänen pitää kyetä rakastamaan itseään; se on kaiken avain.

 

Ihminen voi kehittää itsekunnioitustaan ja taitoa rakastaa itseään. Itsensä rakastamisella ei ole juuri tekemistä itserakkauden kanssa; itse asiassa itserakkaus, itsetehostus tai turhamaisuus on merkki puutteellisesta kyvystä rakastaa itseä.

 

Ihmisen kokemus tapahtuu aina subjektina ja ihminen kokee koko kaikkeuden itsessään. Todellisuudessa ei ole rajaa ihmisen ja kaikkeuden välillä, mutta kolmiulotteisesti ajatellen ihminen on piste, jossa kaikkeus tiedostaa itseään. Ihmisen kokemus on heijastuma kaikesta. Siksi avain kaikkeuden ja toisten ihmisten rakastamiseen on nimenomaan oman itsen rakastaminen.

 

Jos ihminen oppii hyväksymään itsensä osana kaikkeutta ja rakastamaan itseään arvioimistaan vajeista ja puutteista riippumatta, hän osaa hyväksyä myös kaikkeuden osana itseään. Näin hän hyväksyy yhteisössään toisetkin, jotka ihmisen kehoon nähden ulkopuolisinakin ovat samalla myös osana ihmisen kokemusta.

 

Ihmisen ego luo kaikkeudesta erillisen ihmisen kokemuksen ja se haluaa pitää sitä yllä, se tarvitsee rajoja ja vahvaa minätunnetta - ja ajattelua. Kuitenkin ihminen kietoutuu ihmiselle käsittämättömin tavoin kaikkeuteen ja kaikkeus ihmiseen. Ego on arvokas työväline, joka kuitenkin herkästi ottaa herruuden. Ihmisen kokonaisoleminen on tavattomasti enemmän kuin ego.

 

Yleinen on luja usko, että ratkaistaessa, mitä tulisi tehdä, parhaat päätökset syntyvät päätellen ja laskelmoiden. Näin on kuitenkin harvoin, sitä harvemmin, mitä kauaskantoisemmasta ja suuremmasta asiasta on kyse.

 

Ihmisten elämässä kaikki vaikuttaa kaikkeen yllättävinkin tavoin, mikä aiheuttaa sen, että pelkkään logiikkaan ei voi nojata. Loogisesti oikein ratkaisu osoittautuu usein vääräksi, sillä kukaan ei voi ottaa tietoisesti huomioon kaikkia mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. Usein piilotajunta on kyvykkäämpi tarjoamaan ratkaisun, johon ihminen tuntee vetoa. Tämä kuvataan ilmaisulla ”kuuntele sydäntäsi”; järkeilyn yläpuolelle yltää tiedostamaton, joka osaa kutsua ihmistä yllättävän oikeaan suuntaan. Tähän voi oppia.

 

Täysin järjen vastaisiin ja houkuttaviin ratkaisuihin päätyminen on kuitenkin uskallettua – se ei ole varsinaisesti väärin. Se voi johtaa ihmisen pohjalle, josta vain on aloitettava uusi nousu, ja se voi osoittautua antoisaksikin. Mutta ihminen suojelee itseään järjellä; jos hänellä ei ole todellista varmuutta tehdä rohkeita päätöksiä, hän voi aikansa kokea tasapainottomuutta.

 

Ihminen on vapaampi nauttimaan, kun hän ei samaistu täysin egoon eikä punnitse kaikkea ajattelun kautta, etenkin intuitiivinen herkkyys tarjoaa ihmiselle paljon sellaista, mitä aliarvioidaan yleisesti. Ihminen voi kehittää itseään, vahvistaa kokonaisuuttaan määrätietoisesti niin, ettei hän elä egon orjuuttamana.

 

Ihminen on perimmiltään alati vapaa luomaan elämäänsä ja omaa tarinaa ja omasta tarinastaan irrallisia sivujuonia. Ihminen on vapaata kokemisen taidetta, jota ihmisen tarvitsema minäkuva rajoittaa. Sumea minäkuva tarjoaa ihmiselle kasvupotentiaalia, koska se ei vahvista ihmisen rajallisuutta.

 

 

Kuopiolaisia mietteitä:

 

Mielikuvitus ei ole mistään kiinni.

Uskonto on usein uskon tukahduttaja.

Auktoriteettien tahtoa noudattava välineellistää itsensä.

Elämää kuuluu luoda niin, että se tuntuu hyvältä, ei niin, että se näyttää hyvältä.

Egon kasvaessa rakkaus joutuu antamaan sille tilaa.

Jumalan voi kieltää, maailmaa ei.

Itsensä kumoamalla vahvistuu.

Totuus puhuttelee vain totuuteen valmista.

Kaikki on yhtä ja samaa ihmettä.

Ei haittaa, vaikka kaikkeus olisi vahinko.

Kotiin löytämisen ilo rakentuu eksymiselle.

Kyynisyys on perusteltua mutta sen hyväksyminen ei.

Eläminen on koukuttavaa.

Tutut pelot tuntuvat turvallisilta.

Sanattomuus kuvaa maailmaa sanoja perusteellisemmin.

Satuun pitää osata uskoa, jotta se toimii.

Ilo elää iloitsemisesta.

Pienet asiat saavat elämän tuntumaan suurelta.

Pelkällä ajatuksenvoimalla voi saada ajatuksensa muuttumaan.

Ei maailma suostu olemaan sitä, miksi tiede sen kulloinkin arvioi.

Olosuhteet merkitsevät yllättävän vähän. Olennaisinta on kyky nauttia olosuhteista.

Tiede supistaa salattua, mutta maailma ylittää tieteen kyvyn paljastaa.

Pelko, viha ja häpeä sätkyttävät. Siihenköhän tähdenlentomme kannattaa tuhlata.

Mestarien tulisi innoittaa mestaruuteen, ei matkimiseen.

Ei ole oikeaa tapaa.

Ihminen vääristyy johtajan käskystä.

Olennaista ei ole vain mitä teet vaan missä hengessä.

Vain ehdoton on tärkeämpää kuin se, mistä innostut.

Kaikki ajatukset haluavat tulla ajatelluiksi. Valitset, mitä ajattelet.

Nautimme kurjuudestakin enemmän kuin arvaammekaan.

Annat itsellesi joka hetki olemassaolon lahjan.

Todellinen viisaus ei vaadi oppineisuutta. Mutta sen oivaltaa vasta opiskeltuaan ahkerasti.

Olot ja menneisyys myötävaikuttavat mutteivät pakota.

Toisten tuomitseminen on yritys saada oma sädekehä näkyviin.

Jos kanssasi erimieliset ovat aina väärässä, olet vietävissä.

Ellet kasvaessasi uskalla rikkoa rajojasi, rajat rikkovat sinut.

Ole rohkeasti sitä mitä et vielä ole.

Maailma on oiva tilaisuus sinulle - sinä olet oiva tilaisuus maailmalle.

Ihminen voi oppia tyytymään yllättävän vähään, kuten itseensä.

Tee tavallasi, älä opetuslapsia janoavien tavoin.

Jos elämästä ei kuulu nauttia, mistä sitten?

Toisen elämän parantaminen ilman pyyntöä on halveksuntaa.

On vain yksi jumala, maapallollakin miljardeina sirpaleina.

Kohtuu-uskovaisuus tekee hyvää sydämelle.

Harhamme on kyllin totta tuntuakseen elämältä.

Käsitys itsestämme on pakkopaita. Olemme paljon enemmän.

Turha päivitellä, jos olemme kiviä, joilla heitetään leipiä. Tehdään ne koreasti.

Olen väärä profeetta mutta oikeampi kuin yksikään aikaisemmista.

Syntyjä syviä miettiessä en ole päässyt metriinkään.

Sanomattakin on selvää, joten lopetan tähän.

 

(Raimo Tuomainen)

 



Alkusivulle

eXTReMe Tracker