VALAITA PUROLLA
Neljä viiva
viisi lasta
purolla on
vasta.
Mutta kun
muutkin saavat kuulla,
että on
valaita puron suulla,
ja rohkeutta
keräävät vähän,
jopa ilmestyy
lapsia tähän.
PUKKI
Yhdestä
pidän, niin, tietenkin pukista.
Pukki ei ikinä
lapsia tukista.
Hän tsemppaa,
rohkaisee ja tukee lahjoin.
Eikä hän
osoita, kuka on kahjoin.
Pukki ei
kenenkään itsetuntoa kukista.
LOIKOEN
Päivät
menee loikoen,
jäseniä
oikoen.
Tässä olen,
tässä makaan.
Riemumielen sulle takaan,
seuraani jos
liityt mukaan.
NYT JA ENNEN
Nyt ja ennen
ja sitäkin
ennen
kuljen ja
kuljin
tullen ja
mennen.
TAHDON MUKAAN
Kuka menee,
minne menee,
milloin
menee,
miten menee?
Vaikkei lähde
kukaan,
tahdon silti
mukaan.
INKA ON
Inka on ii ja
Inka on än.
Hilpeä on hän,
ymmärrän.
Inka on koo ja Inka on aa.
Sen äkkää,
kun hän naurahtaa.
ONNEA
Onnea oikein
suuressa määrin,
kuninkaan
onnea - tai miljonäärin!
Riittäköön
onnea kauan ja pitkään,
niin ettei
harmita asiat mitkään!
RINKELIMANKELI
Rinkelimankeli
rinkelit lyttää.
Kanteletar
siinä vierellä kyttää,
rinkelit onko
laadulla pilattu,
soittaa, jos
viereen on kantele hilattu.
KARMAN LAKI
Muistathan
karman lain?
Ethän nyt
unhoita vain,
että jos olet
katala,
pian mieliala
on matala?
SAARAN HAMPAAT
Saara hampaat vaihtaa,
maitoako
kaihtaa?
Eihän maito
ole pahaa,
mutta kun saa
tilaan rautaa,
mieluustipa
suustaan sahaa
maitohampaat,
pois ne hautaa.
NÄKYMÄTÖN TAIKA
Yksikään ei
taida arvostaa taikaani.
Kukaan ei
kummeksu, että en näy.
Minä kai
lienenkin edellä aikaani.
Näin meille
neroille aina vain käy.
ELÄMÄNMAKUISTA
Jotkut
kyntävät merta.
Jotkut
sylkevät verta.
Sama se,
maistuu elämältä, joka kerta.
JULLEN TALO
Julle osti talon.
Jullen lapset suuttuivat:
siitä seinät
puuttuivat.
Niin, ja
puuttui katto.
Oli sentään
lattia
ja lattialla
matto.
ANSA
Vertaansa vailla on Ansa:
tykätty tyttö Suomen et Nepalin.
Hänestä iloitsee kummankin kansa.
Kroonisesti on in, in, in.
SIIVOTON LINNA
Usein tahtoo
palaa pinna,
kun on omaisuutta linna.
Ei se kiillä
juuri koskaan,
tukehdun pian
roskaan, moskaan.
MINUSTA TULEE PRESIDENTTI
Entten-tentten-teelikamentti.
Minusta tulee
presidentti,
kunhan nyt
kasvetaan muutama sentti
ja kuluu
hieman vuosia.
Ja kansa
alkaa suosia.
RANKKA PIKKUJOULU
Pikkujouluissa
virkistyy aina.
Sen jälkeen
askel ei ikinä paina.
Aamulla
taatusti ryntäänkin lenkille.
Mutta nyt -
kantakaa minut hei penkille!
NANNA
Aina kun pilli soi,
Nannan se aktivoi:
enää ei nukuta pommiin.
Hän hoitaa pestinsä
ja tuntee lestinsä,
piikkarit jalkaan ja hommiin!
ORANSSI
Katsopa tätä,
katsopa tätä.
Ei ole
tämännäköinen hätä.
Oranssi
lämmittää, kun vilu koittaa.
Oranssi
lääkitsee, taudinkin voittaa.
Oranssi
juhlistaa. Se karkeloittaa.
Oranssi
uruillaan häämarssin soittaa.
IKONI
Ikoni,
mikähän semmoinen lie?
Sitä kun
suutelee, urkenee tie,
joka
vaivihkaa taivaaseen vie.
LAPSEN RUKOUS
Jumala,
palvon sinua yhäkin.
Olet niin
suuri ja vahva. Ja pyhäkin.
Osaanko
ylistää kyllin - ja kiittää?
Saisit sen
ilmoittaa, milloinka riittää.
MAUNU-POIKA
Maunu-poika
metsän halki kulki,
metsänneitoja
syliinsä hän sulki.
Maunun
itsetunto hieman horjui
siitä, että
yksi hänet torjui.
KATEIN
Olen kissa,
kaikista katein.
Ihminen minua
pulskistaa matein.
Ja lamppu
valaisee lumenin, watein.
KUULU VENNI
Oletko
kuullut kuulusta Vennistä?
Hän pelaa
omintakeista tennistä.
Hän huiskii
mailatta ja ilman palloa,
väistellen:
ei passaa lempikasveja talloa.
Alustan näet
on oltava luontoa -
ei suinkaan
lattia. No. Sitten juontoa
tarvitaan ja
lujaa hurrausta,
ja tv-kameran
ainaista surrausta.
MINUSTA SAAT MAITOA
Minusta saat
maitoa,
valkoista ja
aitoa.
Montako on
minulla jalkaa?
Laskutehtäväsi
alkaa.
- Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi.
Tuli virhe
laskelmiisi.
Neljä niitä
taitaa olla,
ei siis viisi
eikä nolla.
FASAANI-MAMU
Fasaani olen,
siis sellainen mamu.
Rikastan
Suomea, maistun kuin namu.
F-vitamiinia
sisällän, lihassa.
Urheutta
puhkun: voin käppäillä pihassa.
KÄRPÄNEN IKKUNALLA
Kärpänen
lensi ikkunalle.
Ikkuna oli
huoneessa lasten.
Huoneesta
katseli pikku nalle
ja samassa
kaatui ikkunaa vasten.
Tapaus
järkytti kärpästä kovin,
tuumaili:
“Muualle paremmin sovin.”
Ikkunalta se
hävisi
eikä millään
siellä enää kävisi.
HIIREN SILMIN
Täällä on
outo arvopiiri,
mietti hiiri,
kun katsoi ihmisten perhejuhlaa.
Ihminen monta
murua tuhlaa,
vain osan
huippuherkuistaan käyttää,
vaan onneksi kaiken hiirelle näyttää.
Kun väki
ruokansa käytöstä poistaa,
hiiri voi
juhlanautinnon toistaa.
MARRASKUU ON KUU
Marraskuu on kuu,
jolloin kansa hymyilee.
Jokainen vain
nauttii eikä mitään, mitään tee.
Vitsin ehken
silloin tällöin joku lohkaisee,
silloin saa
taas nauraa, hymy sen kuin levenee.
SVENSKA
Aura, Mikael och Sandra,
dom är svenskare än andra.
Ruotsinkieli
on ihanaa kuultavaa,
ja aika
helppoa kait. Se on luultavaa.
ELINA-VAUVA
Elina-vauva
on isosti pieni.
Elinan luota
ja luokse vie tieni.
Ihan on vauva
myötäänsä mielessä.
Onkohan ookoo vai jotakin pielessä…
KIIRE ON KIIRE
Kiire
on kiire on
ehtiä ehtiä
kiirettä
pitämään
kiireissään kiireissään!
Sukkelaan nyt
jo
joutuisaan
joutumaan!
Vauhtia
päälle
ja äkkiä
vielä
pitämään
kiirettä
rivakkaa
tahtia,
niin ettei
pääsisi
kiirettä
tulemaan.
HIENOON JUHLAAN
Lähden tästä
juhlaan hienoon,
joka kerää
väen tienoon.
Äiti vielä
käski muistaa:
juttu ei saa
liikaa luistaa.
Pitää olla
vaisuna
mieluummin
kuin raisuna.
VAUVA EI SYNNY
Isän ja äidin
mielestä nynny
on meidän
vauva, kun millään ei synny.
Lääkäri aikataulunkin
laati,
vauva ei
syntymää tahdo niin ajoittaa.
Äiti jo
pikkuista syntymään vaati,
niin tiukasti
tahtoisi aikaa rajoittaa.
Hupsua vähän
on mokoma jupina.
Kohta on
vauvamme sylissä hupina.
Sitten kun
muistellaan tätäkin vaihetta,
siitä saa naurun
aihetta.
SINISTÄ SAIMAATA
Seilailen
Saimaata sinistä,
minulla kun
on oma paatti.
Laivani alkaa
inistä,
kun se on matkasta aivan naatti.
Kesäisin
seilaan täällä,
talvisin
luistelen jäällä.
KAIKKI OLLAAN SAMAA
Aikuisetpa
ovat kumman usein tyhmiä,
kun ne
muodostavat rajoja ja ryhmiä.
Kaikkihan me
ollaan samaa
taivaallista,
maista kamaa.
Ryhmittely
riemun lamaa.
KOVIN NAINEN
En ole
alkuunkaan sovinnainen.
Olen kai
kaupungin kovin nainen
kertomaan
tiettyjä vitsejä.
Ei älkää, ei
tänne pitsejä!
Tai no, en
ole nainen ihan,
kylläkin
showkingi meidän pihan.
Kruununi
kannan, huumoriluontoni.
Ymmärrät sen,
kunhan vain kuulet juontoni.
VERRATON
Monissa
varmaankin paljon on vikoja.
On paljon
aaseja, niin myöskin sikoja.
Puutteista
kielivät tavisten suut.
Viaton olen,
toisin kuin muut.
Verraton
olen, vertaani vailla.
Ei löydy
vertaista, ei millään mailla,
niin paitsi
peilistä, kun olen parhain.
Ystävän
peilistä löysin jo varhain.
NILSIÄ ON UNTA
Nilsiä on meidän
kaikkien unta,
sen luoja on
ihmisten piilotajunta.
Nilsiä on
untenmaa.
Kun nukahdat,
sinut Nilsiä saa.
Useimmin
Nilsiä toiveesi täyttää,
mutta voi
myös kaikki kauheudet näyttää!
HAPPOSEN ONNISTA
Oletko
kuullut valkeista konnista?
Tekivät
vainotun Happosen Onnista.
Tuo herra
loisti tulta ja kultaa.
Nyt hän on
punainen tähti ja multaa.
Roistot
säätivät lait Heinävedellä,
nimismies
vielä kaikkien edellä.
Onnilla
mielessä köyhien paras,
rikkailla
puolestaan: Onni
on varas!
TANELI PUHHUU SAVVOO
Taneli puhhuu savvoo
ja on hirmu
jännä.
Sen luokse
taian männä.
Se portaat
alas ravvoo
ja oven avvoo
ja sannoo “tervetulloo”
ja sissään minut sulloo
ja tarjoo pulloo.
JUHON KESÄ
Juho on
kiintynyt lumeen ja jäähän,
pakkaseen,
pimeään, tuiskuiseen säähän.
Kesä kun saa,
on apeaa.
Täysin ei
Juho jää valtaan huolensa.
Löytäähän
kesästä hyvätkin puolensa:
Auringossa
voi rauhassa muistella,
kuinka sai
talvella hiihtää ja luistella,
vilua kokea,
vilua kokea,
olla hassusti
pimeäsokea.
SONJAN VAHINKO
Sattui pöytään
Sonjan poski.
Aika paljon
koski.
Sonja kovan
huudon päästi,
silti
laastaria säästi.
Vuotanut ei
lainkaan verta,
mustelmaan
jäi tämä kerta.
PERE PUHUI RUMIA
Pere puhui rumia,
hitsejä ja
jumia,
tai jotain
siihen malliin.
Äiti käski
suuta pestä,
saippua, jos
muu ei estä,
tekee lopun
sanaralliin.
VÄLKE-JORMA
Välke-Jorma itseänsä etsi, löysi, hukkasi.
Välke-Jorma uuteen uskoon kohtaloitaan rukkasi.
Välke-Jorma aina jotain itsestänsä kiisti,
tahtoi olla
likainen ja tahtoi olla siisti.
Nauratti hän prinsessaista siinä missä piikaakin.
Jorma koki
paljon, kyllin, varmaan koki liikaakin.
VILMAN HERKKUPUOTI
Tule Vilman
herkkupuotiin.
Sitä sun tätä on, varmasti mieleen.
Tänne juuri
pullat tuotiin.
Ovella vesi
jo herahtaa kieleen.
Ala tulla.
Vaikket osta,
emme silti
lainkaan kosta.
MIKO-MIKO
Jo huuto raikuu ja Tico Tico!
Siis Rio soikoon, ei mikään Eilat…
On tähtivieraana Miko-Miko!
Nyt katseet häneen, ja valokeilat!
Aika on kurjaa: se patinoi.
Vaan Miko-hurmuri antaa voimaa!
Miko vain salsaa ja latinoi,
pysäyttää ajan: on aamunkoimaa.
Kun Miko alkaa, väsyinkin herää.
Rautaa on Miko, ja tulista!
Jokainen seuraa kuin silmäterää.
Ei susikaan malta ulista.
TARUNOMAINEN PURSIAINEN
Tarunomainen Pursiainen
hallitsee muinaiset tarut:
sodat ja taudit - sen karmeuden
ja kaikki kohtalot karut…
Tarunomainen Pursiainen
taruston helmiä suoltaa.
Jos koittaa nykyisyys ahdistaen,
klassista kaikessa puoltaa.
SEKOJALKA
En ole
sekopää vaan sekojalka.
Jos väität
niin, poista silmäsi malka.
Jokainen
joskus voi kiviä potkia.
Parempi
sekin kuin hiesua hotkia.
Jos vähän
ikkunaa menikin rikki,
eihän se
ollut se viimeinen tikki.
TULEVA
Luojani,
Herrani, sen sinä suonet,
että saan
selville roistojen juonet.
Uskallan
kohdata myös kaikki tuonet!
Ja
salapoliisin toimenkin saisin,
ja jonkun
hirveän kultaisen naisin.
Sallithan
semmoista, annathan sattua,
jos suinkin
niin, niin luen Raamattua.
RUOASTA
On kokki
melkeinpä serkkuni
ja
inkiväärikin herkkuni.
Avitan
kaikessa kesteissä
ja viihdyn leipurin
pesteissä.
Reseptit
taidan, lienenpä nokkelin.
Kas, loihdin
hetkessä kokkelin.
Se mieleen
muistoja tuokin:
kymmenen
munilla ruokin.
Tuo, mitä
kerroin, oli vain taustaa.
Tästä se
lähtee. Nyt alan maustaa.
On nälkä
kivikova jo.
Ja
silmissä kokin kajo.
PIKKUISEN NOLOTTAA
Pikkuisen
nolottaa… Juhlista laistoin,
lahjaa kun
vaadittiin. Lettuja paistoin.
Kymmenen
popsin. Yhtä taas maistoin,
vaan silloin kutsujen aromit haistoin!
Tie sinne
ensi, ohituskaistoin.
Ryöväsin
kakun, ankarin taistoin.
TANSSEIHIN
Kammoa
tunnen, kylläkin lievänä.
On
nenäliinaakin taskuuni taitettu.
Pojan on
tehtävä toimia vievänä.
Kauhea paikka
on olla kuin naitettu.
Tyttö on
usein tansseissa sievänä.
Jotenkin
viettelee neitonen laitettu.
Siis pitää
tyttöä hellästi johtaa.
Jos tyttö
keimailee, naamani hohtaa.
Entä jos
katseemme kohtaa?
GOLFIA
En kestä enää
nurmea talloa!
Savuan päästä
ja aina vain sakeudun.
En sitten
millään saa golf-reikään palloa.
Nyt riitti. Futiskentälle hakeudun:
hole-in sen maaliin, niin mieleltä makeudun.
LINNUT
Miten voi
kiurun erottaa lunnista?
Minä en
ainakaan lintuja tunnista.
Jotkinhan
puhuvat satoja kieliä!
Pöllöjen
parvi… Se on hajamieliä.
Linnuista osa
kai kissoja jahtaa.
Kiltein vain
pesäänsä koruja rahtaa.
SYVÄNMERENKALA
Minäpä olen
kaikessa hyvempi
kuin kalat
ikinä, kuunaan.
Ja missä
asun, on kaikkea syvempi.
Raatoja syön,
kaiken tuunaan.
- Pohjalla on tuo, ilkkuvat toiset.
Kateellisuus
siihen johtaa ne loiset.
Olen niin
yksin säällä kuin säällä,
kun elän
haudassa, meressä.
Pimeää on ja
kurjaakin täällä,
silti on
ylpeyttä veressä.
HYVÄLLINEN
Suojelen
koskia,
keräilen
roskia,
kaikista
tuumailen parasta.
Juttelen
rohkaisten,
huulia
lohkaisten,
koskaan en
narraa tai varasta.
Tulijat
kaikki halailen ovella,
kuokkijat
myös. Ei, en syrjintää sovella.
Haluan olla
kiltti ja hyvä,
jyvistä juuri
se kultainen jyvä,
jota ei syödä
vaan pidetään povella.
Aie on
syvällinen:
olla vain hyvällinen.
REHUA
Ei voi kehua
tätäkään
rehua.
Maistuu
jotenkin eläinten ruualta.
Ei, en
valita.
Mutta ei
halita,
kun et ruokaa
tee,
vaan nappaat muualta.
NEIDON HAAVE
- Haluan lapsen lapsilisineen.
Niin
joo, ja tietenkin kelpo isineen.
Noin virkkoi
neito naisen asussaan.
Haave on
pikkuinen vauva masussaan.
- Ostaisin lapselle viljalti koruja.
Illat ja
päivät lukisin loruja.
Säästeliäämmin
lausuisin toruja.
HARTSU-HAI
Varokaa Hartsu-haita!
Hartsun ei ole, kuten haiden on laita
yleensä
ottaen.
Kun varoitan,
ajan hain parasta:
kyse on
tyypistä arasta.
Silmät
harottaen
se kaikkea
liikkuvaa pällistelee;
jos näkee, se
hetken vain ällistelee
ja äkkiä,
äkkiä karkaa.
Voi Hartsu-haiparkaa!
TURHAT HUOLET
Yhden neuvon
tahdon antaa:
mitä turhaan
huolta kantaa.
Elämä on
suloinen,
mieli monen
herran, naisen
suotta
alakuloinen
uotellessa murheen maisen,
harminpaikan
tuloa.
Roihutessa
nyt ja tässä
eläkäämme
elämässä.
Luodaan elon
kuloa.
Kun on suru,
olkoon hetken.
Kun sen
kanssa tekee retken,
jää se usein
sille matkaa,
yksin on taas
hauska jatkaa.
MURHEITA
Kaikille
joskus kasautuu murheita.
Suotta me
leikitään liiaksi urheita.
Turha on
silittää omaa päälakea;
syytä on
toista ihmistä hakea.
On kaikkein
paras ystävään tukea,
hänelle
surunsa laskea, lukea.
Siinä on
hyväksi päästää kyyneltä.
Auttaa se!
Kohta jo tuntuu tyyneltä.
Kun
tunnustaa: kaikkea jaksa ei kestää,
tuo tunnustus
liikoja paineita estää.
ERITTÄIN TUOMAINEN
Hän on
erittäin tuomainen.
Mitä se
merkitä mahtaa?
Käy silloin
herkästi kalpaten,
jos häneen leimoja ahtaa.
Nääs leimat ei riitä,
hän suostu ei
muotteihin.
Saa harmia
siitä,
jos
kirjaimiin, nuotteihin
hänet tahtoo
taivuttaa.
Se yritys
voimilta vaivuttaa.
Jos hän on
erittäin tuomainen,
hän on
melkoisen ihminen.
ISÄ JA ÄITI ASUVAT ERILLÄÄN
Isä ja äiti
asuvat erillään,
neulovat
lämpöistä omilla kerillään.
Vetoa tunnen
lämpimään kummankin,
molempain villaisiin - vaalean, tummankin
hyväksyn,
kunhan on heiltä.
Surku vain:
niin eri teiltä
saa heidän
seuraansa hakea,
yhteen ei
heitä tuo lämmin, ei makea.
Joskus se
nostattaa murheen tai pelon,
että on
maailma minulle suuttunut.
Vaan kai se
on sellaista viisautta elon,
jonka voin
ymmärtää, kun olen varttunut,
isoksi
muuttunut.
ITIKKA AMBULANSSISSA
Itikka
luikahti, kas, ambulanssiin.
Pitihän
tarttua sellaiseen sanssiin.
Oli se - kuin
kutsu kreivien tanssiin!
Ei tulle
toistumaan tällainen kerta.
On siinä
ylvästä kittailla verta.
Piipaakin raikuu: päin sairaala-rastia!
Ralli on
tiukkaa. Ja paapotaan lastia.
Pelastustoimesta
saa osa olla!
Pullistuu
vatsa ja ylpistyy polla.
MOJOVA MAJAVA
Mojova majava
hapuilee puita.
Paikalle
kutsuu se hampaita, suita.
Pesue
änkeytyy runkoja maistamaan,
jyrsimään,
pilkkomaan. Liedellä paistamaan
pääsee pian
joessa, rakkaassa piilossa.
Rutkasti
herkkuja odottaa siilossa!
Kunhan vain
ensin koti on kunnossa.
Soimaavat
puut heitä omassatunnossa.
OSTOSKÄRRYT JA MUURAHAINEN
Ostoskärryt
ja muurahainen
- on miehen voimat, ja tahtoo kuin
nainen.
Se siihen
kärryynsä kaiken laittaa.
No, jos ei
mahdu, niin ei sekään haittaa.
Jollakin
tapaa se kohta on pesän.
Työntö ja vetokin
kruunaavat kesän.
SÄRKIKÖ MASSAA?
Särkikö on
silkkaa biomassaa,
joka vain
laiskalle kissalle passaa?
Päästäpä
suuhun ja vatsaan ja lihaksi,
osaksi
ihmistä… Nyt pistää vihaksi!
Haaveilen
pääsystä ihmisten suihin.
Särjettömyyteen
voi ihminen kaatua!
Ihmiset vaan
eivät ymmärrä laatua,
valistus kun
menee järkiään puihin.
Se joka
ravintoarvomme mieltää,
oudoksuu
sitä, ken arvomme kieltää.
RADIKAALI KAALIPERHONEN
Olen
kaaliperhoista maailman vaalein,
myös
edistyksellisin, radikaalein.
Perinteen en
anna mieltäni hallita.
Poikkean. En
kysy, mitä ei sallita.
Haukkukoot
toiset, pidän vain pääni.
Päätöksiin
minusta on yksi ääni.
Vaalennusaineella
itseni muutin.
Karmea vain
oli purkissa suutin.
BOA
Ah boa! Se
menestyy vähin aivoin.
Vain oksastaan
irtautuu - niin vähin vaivoin
pian mestari
on lähiruokansa hotkinut
ja suotta sen
ravinto rimpuillut, potkinut.
Se melkeinpä
on yhtä kuristuslihasta.
Vain
kotvan voi otteessaan koettaa taistella.
Se nälkäänsä
surmaa, ei tippaakaan vihasta.
Jää
miettimään: ahmin, taas unohdin maistella!
RAPULASTA
Rapula on tämä minun majani.
Olisin valmis
rikkomaan rajani.
Kernaasti
muutan ja kotiudun luoksesi.
En
vastineetta, vaan touhuan vuoksesi.
Minä kun
jotain saksiini nappaan,
jälkeä
syntyy. Oitis on pientä.
Montako papua
mahtuukaan kappaan?
Silppuan,
etteivät vaivaa ne ientä.
JENS-RISTILUKKI
Oletko
havainnut Jens-ristilukin?
Jenshän on
kuin Iso Veli facebookin.
Se tahtoo
selvyyden, missä on kukin;
verkossa
kyttää vain, viereen tuo mukin,
yhtenään,
huoleksi isän ja ukin.
Ne ovat
tuosta harmissaan,
vaivoissaan.
Joskus ne
tuntevat pienissä aivoissaan,
että on
lukinkin oltava raivoissaan.
ERITYISVETELÄ KIURU
Tutustuin
kiuruun, erityisvetelään.
Suunnistaa kuuluisi
syksyisin etelään.
Parveen tuo
ruskassa kokoontui kyllä,
vaan villapusero olikin yllä.
”Ei
läksiäiset nyt vetoa meitsiin.
En taida
lentää kuin veltosti Sveitsiin.
Suunnaksi
otan siis kartalta Hyvinkään.
Ei houkuteta
sen kauemmas jyvinkään.”
PÖLYPUNKKI
Olen
pölypunkki ja hyödynnän teitä.
Meitä ei näy,
ollaan kuin enkeleitä.
Kun
imuroit taikka kopistat peiton,
niin olet
ilkeä, teet irtiheiton,
jolla me
joudumme vaille kotia.
Ei ole
ruokaa, ei hikitotia.
”Anna vain
rauhassa muhia vuoteesi!”
Punkkien
mieleinen aina on tuo teesi.
ILVEKSEN VIIKKO
- Kylläpä tämä viikko on ankea.
Ainutkaan
jänö ei saaliiksi lankea.
Pakko kai
tässä on nyt vaihtaa maastoa,
muuten on
päiväni taas yhtä paastoa.
Näin tuumi
ilves hassuine korvineen.
Saaliin kun sai,
sen kerrotaan lorvineen.
TIKKA
Hallitsen
päässäni runsaasti kikkoja,
joilla saa
puuhun upeaa vakoa.
Silti ei
ihminen arvosta tikkoja,
koiriinkin
nähden on arvostusrakoa.
Tai se on
melkeinpä suorastaan kuilu:
kait
kotieläin saa limsaakin imeä.
Niin - vaikka
raiun kuin rumpu ja huilu,
kenkään ei
keksi tikalle nimeä!
Kukaan ei
rapsuta, kukaan ei kannusta.
Koira saa
varmaankin kahvia pannusta.
Lopuksi
tiivistän, sanon sen pikana:
Seuraavan
elämän vietänkin sikana.
PÄÄSKYSESTÄ
Pääskysestä
ei päivääkään
pitäisi
haaskata vihaan.
Ei ole
kiukunhäivääkään,
leikkiin kun
liitelee pihaan.
Hetkeksi toki
saa suuttua,
tunteen vaan
voi antaa muuttua.
Istuta ilon
puu! Se kasvaa kilvan,
jos hyvin maa kuokitaan.
Kukoistaa
rakkaus ja vahvistuu rohkeus,
kun niitä vain ruokitaan.
Katkeruus…
Malja sen tyhjennä oitis.
Vaikkapa pois
juo kitaan.
Pääskynen
lupaa, jos vihatta elelet, taatusti puussasi laulaa.
Elämänviisauden
osalta lainkaan ei halua tehdä se kaulaa.
YKSINHUOLTAJA-AHMA
Lääkitsen,
lääkitsen, lääkitsen, paijaan.
En pysty
turvaamaan pentujen faijaan.
Toistelen
samaa. Kai siis papukaijaan
minua on ihan
sopivaa verrata.
Saan yhtä
samaa pennuille kerrata:
- Varokaa, varokaa, varokaa, varoen!
Vaan kohta inistään muoria haroen…
Voi tätä
yksinhuoltajan eloa.
Pitääkö
poikasten itseään teloa?
Ärrynkin.
Karvat niin saan kiharalle.
Välillä
vingun kuin särkynyt soitin.
En aina
ymmärrä, rumasti moitin.
Kerran jo
mietin: vien nuo nuoremmalle.
No, höpsistä!
Tämä on ihana asia,
että on
poikue, ahmoista armaimmat!
En mene
rikki, en ole lasia.
Ohi myös
kiitävät päivistä harmaimmat.
Ja kunhan
taas tästä nuorrun,
kiharat
haipuvat, karvoista suorrun.
NEPALISSA
Nepalissa
okra kissa
merirosvojahdissa…
Se tutki
jatsin tahdissa,
onko konnaa
lahdissa.
Tuossa kului monta
vuotta,
kaikki
turhaan, tyystin suotta.
Vihdoin kuuli
vuorilta,
ettei mertaan löydä nuotta.
Ei niin
muodoin myöskään katti
- kantapäässään arka patti
häipyi siltä
suorilta.
Katin voi
nähdä selässään sammutin.
Niin löytää
mukamas mammutin.
JAMI-PONI
Nyt Jami lepäilee gangsterikolollaan.
Rosvot sen
saattavat jonnekin aina.
Siellä se
huomion kiinnittää olollaan.
Kun Jami nähdään, niin mikään ei paina.
Jokainen
ihastuu, kiinnittää huomion
poniin. Saa
monikin lompakko tuomion,
päätyen kuudelle
kujeiluvorolle.
He kohta
laskevat korkoa korolle.
Hetkeksi vain
konnat täyttävät taskunsa;
kun ovat
laskeneet tärkeät laskunsa,
aika on
kaikille palauttaa rahansa.
Sen Jami toteuttaa, kun täyttää mahansa.
HIRVEN HUOLI
- Onkohan takapuoleni nätti...
Noin mietti
hirvi, metsien jätti.
- En sitä tiedä, lainkaan en aisti.
Jos kysyn
karhulta, pian olen paisti.
Vain
etupuolta voi järvestä kurkkia.
Toisilta
täytyisi asiaa urkkia.
En selvää
vastausta saa talitintiltä;
kuulemma
harmaana vaikutan intiltä.
OTSO
”Otso ei
filmaa, Otso on rehti”,
otsikoi
karhujen paikallislehti.
Jos Otso
kaatuu, siis jalkapallossa,
ei itke
mukamas vammoja kallossa.
Otso vain
nousee ja tekaisee maalin.
Karhujen
sankari, myös monen naalin!
LAISKIAIS-ENNAKKOLUULO
Minäkö muka laiska? Ja lorvin?
Ei pidä
paikkaansa, ei sitten ensinkään.
Silmillä
katselen, kuuntelen korvin.
Ja minne
mielikuvissa lensinkään?
Hengitän,
kierrätän vertakin raajaan.
Sulatan
hartaasti päiväpalaani.
Keksin myös
aforismeja taajaan.
Filosofia, se
se on alaani.
Eikö jo
vakuuttavalta kuulosta?
Eroon siis laiskias-ennakkoluulosta!
BATADONOIDES
Batadonoides olen. Tai olin,
maailman
pienin nisäkäs nimittäin.
Maailma
uuvutti vuorin ja solin,
kaikki on
suurta ja esteitä limittäin.
Saalistusretkeni
olivat haasteita.
Toivoin niin,
että löytäisin raasteita.
Mutta ei
ollut ihmistä ammoin.
Haaveilin
turhaan. Myös pakoilin kammoin.
SHAUMBRA-KETTU
Shaumbra-kettu olen, siis mestari,
jolla on
iäinen mystinen festari.
Lienen outo,
hallitsen mieliä.
”I am that I am” haastan, siis kieliä.
Minut ken
vierestään metsässä hoksaa,
väreilyn
aistii. Se on niin kuin moksaa.
Valaistuu se,
joka hengittää luonani.
Hetken jaan,
ruokaa en, itse syön muonani.
PIILO-OLIO
Hui! Minä
olen piilo-olio.
Tartun kuin
tarra, peitän kuin folio.
Ihminen
vaikka on silmänsä avannut,
yksikään ei
ole minua tavannut.
On ihan jees olla hirveän salainen,
ei
esiintymispaineiden alainen.
Jos löydyn,
saa toki tutkia, tieteillä,
Suositan!
Ohjaudun hauskoilla vieteillä!
Jaa, ehkä
viihdynkin kirjassa, kuvassa.
Outoa
eläintiedettä luvassa!
RIEMU ON PUNOA
Riemu on
punoa
lapsille
runoa:
luoda vain
vanhoilla tutuilla äänteillä,
armailla
sanoilla,
oudoilla
käänteillä,
kömmähdyksillä,
uusiksipanoilla
veikeää
helinää päässä soimaan
- siellä se soi
ja soi,
jos jää voimaan.
LAPSEN TANKA
On lapsen
tanka
tanka vailla
sääntöä.
Se on eheä,
ilon luoma ja
silti
sen voi lukea
oikein.
VARJOSTA
Valosta
silmäilin, kysyin ja hain.
Valolla on
meihin valtava valta.
Fotonit
lampuista avuksi sain.
Silläpä etsinkin
vain niiden alta.
Pitäisi
aistia avoimin mielin,
hyvän voi
tunnistaa myös täysin sokea.
Korvin,
nenin, ihoin ja kielin
myös tulee
viisautta, se sopii kokea.
Varjosta
ketään tuntenut en,
ennen kuin
tunsin: nyt tuntenen!
RIIMITEHTÄVÄ
En saa
kunnolla runoja kasaan.
Kello on
puoli nyt, yritän yhteen.
Hinkata en
oikein riimejä jaksa,
Ei siitä
kukaan palkkaakaan anna.
Voit ihan
hyvin muutella, muuntaa,
jos osaat
riimittää, runojen matkaa.
Minua
paremmin ehkä sen taidat,
hahmotat alut
ja loput ja reunat.
Nyt alkaa
tulla jo muualle hoppu.
Nyt tähän
runoon on saatava päätös!