Suvi Suutarinen – Raimo Tuomainen:

Sanotaan. Runoja rakkaudesta.

Kopijyvä, Varkaus 2006.

Pilot-kustannus, Tampere 2007.

 

Raimo Tuomaisen runot (mustalla):

 

MONTA IKUISUUTTA

Hellyttävää kokea monta ikuisuutta.

Ikikestoinen rakkaus

raukesi yhteen maailmanloppuun.

 

Ensi rakkaudessa sitten

en tee mitään virheitä,

en ainakaan uhoa.

 

MINÄKÖ EN KUUNTELE?

Minäkö en kuuntele,

mitä minulle sanotaan?

 

Mutta kun

maailma viestii minulle

jatkuvasti mitä huutomerkillisimmin.

Sieltä ja täältä

yhtä jatkuvaa sähkötystä.

Seuraa siinä sitten kutakin kanavaa,

ole terävä ja perillä jokaisesta totuudesta.

Kun sinä puhut,

et käytä edes pisteitä virkkeen lopussa.

 

Silloin kun käytät huutomerkkejä

- niin no - silloin minä

kylläkin yritän sulkea korvani.

 

EN JAKSA

En jaksa viehättyä sinusta tänään.

Tuo, mitä kaadoit,

ei ollut

suihkussa kevyesti pois hankautuvaa

nokea.

Se oli

uusi kemiallinen yhdiste,

joka lähtee vain polttamalla.

Sen sinä sinkosit maailman julmimmin,

juuri kun olin pukeutumassa

tähän kauluspaitaan, sinun mieliksesi.

Tosin

olin sen ansainnut.

 

KUINKA NIIN MUKA

Kuinka niin muka

minua on joskus vaikea ymmärtää?

Minähän olen vain

soikea viisiulotteinen kuutio

ja värähtelen ultraäänellä.

 

Onkohan sinulla

hahmotushäiriö?

 

OLEMME TASOISSA

Minä en koskaan oppinut ymmärtämään sinua.

Mutta ei se mitään.

Et sinäkään oppinut ymmärtämään minua.

Olemme tasoissa.

 

KAIPASIT

Katselin ikkunasta, kaartuuko taivas,

kuten väitetään.

Sinä kaipasit herkkyyteesi

lämpöisiä pisaroita,

joita tihkuu

myötätunnosta ja ymmärryksestä.

Kaipasit

lämpöisiä pisaroita.

Minä katselin ikkunasta,

kaartuuko taivas.

 

JAETTU TUSKA

Miksi minun pitäisi

avata elämäni toiselle?

Eikö jaettu tuska ole

kaksinkertainen tuska?

 

TEKISI NIIN MIELI

Tekisi niin mieli sanoa

jotakin, mitä en koskaan

ole sanonut.

Mutta kenelle

ja kuinka;

ja olisiko sittenkään

mitään sanottavaa?

 

KÄSI KÄDESSÄ

Käsi kädessä.

Auringon laskua

etäällä jakoavaimen kierreliikkeestä.

Taivaskin kannustamassa,

että elämä on juuri tätä:

tuntoa.

Ollapa minun -

kumpi vain noista käsistä.

Mutta kun ei.

 

YKSINÄINEN NAINEN

Yksinäinen nainen

ja kahvikuppi

toistaan tukemassa,

kumpikin lämpimänä

ja valmiina antamaan.

 

UNELMAT PITÄVÄT MINUT HENGISSÄ

Unelmat pitävät minut hengissä.

On lupaus,

jostakin verhon takaa.

Että saisin ansioni mukaan.

Kun olisin niin pirun hyvä ja ihana.

Ja enkelit säälisivät.

 

Tuo ihmeellinen veto,

jota olen aina tuntenut

romanineitoja kohtaan,

onko se rasismia?

Tai lastentarhanopettajia?

Ovatko ne sellaisia syntejä,

että ne estävät lupausta täyttymästä?

 

Kirjoitan horoskooppia

itselleni.

Voi ihme, mitä siinä sanotaankaan

ensi vuodelle:

jumalaista täyttymystä,

vaikken saakaan romanityttöä

enkä lastentarhanopettajaa.

Ja iso määrä lapsia,

muttei vielä

ensi vuonna.

 

KOHTALO

Ryhtyisit, kohtalo, puhemiehekseni.

Sinä voisit vetää nenästä ja sormellasi

osoittaa, että tuonne.

Siellä minä vartoisin sattumoisin

ja tarttuisin häneen

kuin sukupuolitauti, semmoinen parantumaton.

 

Jo syntyisi kohtalonyhteys.

 

SINÄ

Kuka on tähtisilmä auringonlapsi,

jonka hahmo hohtaa

perimmäistä kirkkautta

ja katse voi kertoa hellän kosketuksen?

- Sinä.

Maailma hyväilee läheisiäsi sinulla.

 

AINA KUN KOHTAAMME

Aina kun kohtaamme, vaikka vain tovin,

oudosti lämmität, kosketat kovin.

 

Katoat kohta, saan surua niellä.

Ollapa este lähtösi tiellä.

Kuinkahan uskallan kerrankin kysyä,

voisitko olla vain, luonani pysyä…

 

SILITETTYNÄ

Maailman somin

on minua silittänyt.

Ei sentään raudalla,

mutta ylen lämpimästi.

Niin minussa ovat sulaneet

monet aineet,

järjestyneet uudelleen,

reaktioita…

Louhimaan:

nyt löytyy aarteita.

 

TULE PÄIHTEEKSENI

Tule päihteekseni.

Kun nyt olen oivaltanut

elämän koko kurjuuden,

johda minut hakoteille.

Saanhan suurkuluttaa sinua

takautuvasti

aina lapsuusvuosistani lähtien?

 

KESKEKKÄIN

Nainen toteutumassa

männyn ja miehen välissä.

Keskekkäin.

Kyllä mäntyä voi rakastaa.

Oikeastaan miestäkin.

 

SAMAA SAAPUMISERÄÄ

Nyt me siis olemme

samaa saapumiserää.

Sovitamme saappaita

laskevassa pakkasessa.

 

Pian on purojen aika,

tiedätkö, että haluan ehdottomasti

omistaa yhden niistä sinulle.

Minä olen aina rakastanut puroja

ja rakastan sinun peliäsi minulla.

Olet tehnyt elämästäni

en osaa sanoa mitä.

 

TULIT MIELEENI

Tulit mieleeni,

rakas,

koska radiosta kuului ääni.

Sinustakin kuuluu.

 

VIELÄ HYMYSIKIN

Mistä sinä keksit

vielä tuon hymysikin?

Minulle olisivat riittäneet

nuo silmät,

jotka todistavat

maailmankaikkeuden syvää viisautta.

 

ÄLÄ LUE MINUA

Älä lue minua

kuin runojani.

Ei minussa ole edes rivejä,

saati rivien välejä.

 

Nuo suuret taka-ajatukset,

kiistämättä ansiokkaat,

tulkitse ne hellävaroen hengiltä

ja katso,

kuinka onnellinen sitten osaatkaan olla.

 

KANSSASI

Voi sinun kanssasi.

Voi sinun kanssasi…

 

Jatkukoon tätä viimeiseen loppuun.

En salli mainoskatkojenkaan

katkaisevan ohjelmaamme.

Ai niin lapset!

 

FYSIIKAN LAKIA

Eipä kai

ihmissuhteen pitäisi olla

yhtä fysiikan lakia.

Mutta ei sille voi mitään,

että jos on massa,

se vetää puoleensa.

 

KAIPAAN TUOTA

Kaipaan tuota tilannetiedotusta,

jota et ole antanut aikoihin.

Johtuukohan se tästä iästä.

Se, että sitä niin odottaa.

Ja se, ettei sitä aina kuulu.

Että rakastat.

Että minua.

 

LUKUJÄRJESTYS

Taivas

on suonut minulle positiiviset kokonaisluvut.

Ja sinä olet yksi.

Olet yksi,

riittämiin yhden ihmisen vajota.

Otan varteen

minulle luodun lukujärjestyksen.

 

VUOSI 2012

Maya-kalenterin vuosi 2012

merkitsee maailmanloppua.

Mutta ei meille,

vaan se edustaa

rakkautta, välittämistä ja arvonantoa.

Kuten kaikki muutkin vuodet.

 

TAISTELEN AJASTA

Kaikki panivat toivonsa minuun,

että minä välittäisin ja vaikuttaisin,

että minä taistelisin

rakastettavamman, humaanimman ajan.

Minähän rakastan

ihmiskuntaa, yhteiskuntaa…

 

Niin,

mutta minä haluan

taistella myös rakkaimpieni puolesta.

Jotta minulla on aikaa

vain heille.

 

Suvi Suutarisen runot (punaisella):

 

SINÄ PERKELE!

Sinä perkele.

Paskiainen.

Mene pois.

En halua nähdä sinua.

En tarvitse sinua.

Haluan lyödä sinua.

Uhkailla.

Jos lähdet, mene lopullisesti.

 

Mitä jos haluatkin lähteä?

Mitä minä sitten teen?

Sitoisinko sinut?

Uhkailisinko edelleen?

En minä sinua väkisin pidä.

Kukaan ei pidä.

 

Hymyilisinkö kauniisti?

Vilkuttaisin?

Sanoisin, että mene.

Luottaisin sinuun täydellisesti.

Oletko sen arvoinen.

Olenko minä.

Minä en ainakaan.

 

Mene, jos lupaat minulle,

että tulet takaisin.

Voitko sen luvata?

Lupaa edes se.

Parempi olisi, jos pysyisit luonani.

Tarvitsen sinua nyt.

En ehkä huomenna.

Mene huomenna.

 

EI KIINNOSTA

Maailma ei kiinnosta minua lainkaan,

etkä sinäkään.

Älä viitsi, tuota sinä et usko itsekään,

sanot minulle nauraen.

Piirrät ohutta höyhenenkevyttä viivaa kasvoilleni.

Saat minut sulamaan,

en ole enää niin ehdoton.

Vilkaiset minua.

Näen hymysi ja minun tulee lämmin.

 

Sydämeni riemuitsee.

Se kikattaa pieniä pyöreitä ympyröitä.

Olen kuin pieni lapsi, joka nauttii elämästä

täydellisen onnellisena.

 

Ehkä maailma sittenkin kiinnostaa minua,

mutta vain hiukan.

Sen verran, mitä sinä siihen kuulut.

Sanon sen sinulle,

mutta silmäsi eivät enää naura.

Vedät kätesi kasvoiltasi pois.

Näen kyyneleen.

Suuren.

Painavan.

Se vierii kasvoillasi.

Hitaasti.

Pudoten.

Et enää katso minua.

 

SIIVET KANTAPÄISSÄ

Suru sisälläni tuntuu tyhjyytenä,

minussa ei ole mitään mistä pitää kiinni.

En saa itsestäni kiinni.

Kukaan ei saa minua kiinni,

minulla on nopeat jalat.

Synnyin siivet kantapäissä.

 

MENNEISYYS

Menneisyydellä on paha tapa tarttua mukaan.

Piintyä jonnekin takaraivon perukoille.

Sinne ajatusten takametsiin,

missä ei itseään vieraille haluaisi esitellä.

 

MINNE AIKA KATOAA?

Haaveilin olevani joku muu.

Tämä ei ollut minun elämääni.

Elin unelmissa

Elämä melkein karkasi minulta.

Juoksin karkuun.                                                                               

Elämä vetäytyi koko ajan kauemmaksi.

Nyt minulla on kiire saada se kiinni.

Läähätän kiireessäni.

Jos aika loppuu kesken?

Hengästyneenä kuron aikaa kiinni.

Minne se katoaa?

Tuollaisella vauhdilla.

 

VÄÄRIÄ TUNTEITA

On väärin pidätellä tunteitaan.

Pitäisi osata tuntea puolitunteita.

Sellaisia, joista ihmiset pitävät.

Niitä, jotka eivät kosketa.

 

Suruakaan ei ole hyvä tuntea.

Sen saa piilottaa sydämen reunalle.

Siellä se nakertaa paloja sieltä täältä.

Kunnes jäljelle jää…...

 

SANOTAAN

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili.

 

Minulla on kylmät silmät,

jotka vain näyttää nauravan.

 

Minun sieluni on haudattuna.

Syvälle sydämeen.

Sinne ilojen ja surujen alle.

Kokemuksien ryppäisiin,

jonne eksyn usein itsekin.

 

Siellä minä olen aidoimmillani.

 

Paljaana.

 

SIEVEMPIÄ VIILTOJA

Minulla on arpia sielussani.

Joskus ajattelen, että niitä on liikaa.

On hyvä, että on ehtinyt elääkin.

Ei ole hukannut aikaa odottelulle.

Vähemmän haavoja olisi tullut.

Sievempiä viiltoja.

 

SYLIIN

Kulkiessani ihmisten joukossa,

voi tuntea heistä huokuvan surun.

Haluan nostaa heidät syliini ja

elää sen läpi.

Yhä uudestaan.

Kunnes se on poissa.

 

50 EURON EDESTÄ

Kävin juttelemassa tunteistani.

50 euroa tunti.

Se tuntui tuhlaukselta.

Säälin itseäni siellä.

Nyt säälin täällä.

Loppujen lopuksi minusta tuntui.

 

Edelleen.

 

Yksinäiseltä.

 

ELOSSA

Yöt ovat ihanaa aikaa.

Silloin tunnen olevani elossa.

Yön hiljaisuudessa

ajatukset ovat kovaäänisiä.

Ne pakottavat kuuntelemaan.                                     

On hyvä olla, 

antaa ajatusten viedä.

Tulla onnelliseksi.

 

POIKKEUSTAPAUS

Haluan elämääni vain

poikkeustapauksia.

Sellaisia kuin sinä olet.

Sisältä kaunis.

 

ANNA AIKAA

Anna aikaa.

Tutustua sinuun.

Lempeästi.

Kosketa poskeani.

Hellästi.

Sano, ettet lähde.

Koskaan.

 

Lakkaa.

 

Rakastamasta.

 

RAKKAUS

Rakkauden aamuna

olen hellyyttä tulvillaan.

Hymyilen sinulle.

Katson sinua kulmieni alta.

Se riittää.

 

 

Päivällä rakkauteni saa uuden muodon.

Virallisemman.

Katson sinua, mutta vain hetken.

Suljen silmäni.

Tiedän.

Odotan sinua.

 

Illansuussa olen jo melkein valmis.

Lasken käteni uumalleni.

Se on lämmin.

Tulen sinua lähemmäksi.

Pian.

En jaksaisi odottaa.

 

Yöt ovat meitä kahta varten.

Lähemmäksi.

Tule lähemmäksi.

Kiinni minuun.

Kosketa.

En tarvitse muuta.

 

RAKKAUDESTA

Rakastan - en rakasta.

Mistä minä tiedän?

Joskus rakastan ja sitten taas en.

Välillä myös vihaan sinua.

Vihaan ja rakastan samaan aikaan.

Se vasta tuntuukin hassulta.

 

MINÄ-SINÄ

Minä- en mitään.

Minä- en missään.

Rakkaus on niin pirun

yksinäistä.

Missä sinä olet…..olit.

 

Sinä- voi luoja!

Sinä- rakastan!

Kanssasi kahden .

Vieressäsi, tiukasti.

Suljetussa sylissäsi.

Siellä minä olen….olin.

 

SINULLE VAIN

Annoin itseni käyttöösi sinulle.

Sinulle, en muille.

Sieluani en anna kenellekään.

Kylään voin kutsua joskus, hetkeksi.

 

MUISTATHAN

Jotta muistaisit,

kun minua ei enää ole.

Paina mieleesi.

Vaali muistoissasi.

Silloin olen aina luonasi.

 

MUISTAN AJAN

Muistan ajan, jota ei tulisi.

Välähdys, tuoksu,

ilo, suru.

Elämän raakuus.

Häikäisevä valo.

Lämmin, kylmä.

Kaaos.

Rauhoittava uni.

Pelastus.

Ja kaikki alkaa taas alusta.

 

IKUINEN SIDE

Hento kosketuksesi.

Suljet silmäsi, äännähdät.

Uni saavuttaa sinua.

Voisin pitää sinua näin ikuisesti.

Katson sinua.

Varoen.

Joko annan itselleni luvan olla onnellinen?

Sinusta.

Side välillämme.

Ikuisesti.

 

MINUN

Minun.

Minun.

Minun.

Sinä olet vain minun.

En kestäisi,

jos joutuisit pois luotani.

 

 

Halkeaisin kahtia,

Toinen puoli murenisi.

Toinen katoaisi.

Ethän koskaan kuole, mene pois,

katoa, häviä!

Pelollani on monta nimeä.

 

VIATTOMUUS PUHDISTAA

Lapsen maailmantulon jälkeen

kaikki näyttää erilaiselta.

Pelottavalta.

Kauniimmalta.

Viattomuus puhdistaa.

 

KATSON SINUA

Katson sinua.

Unessasi.

Kätesi pitää.

Hellässä otteessa.

Sormi sormelta.

Varoen.

Irrotan otteesi.

Jään luoksesi.