Tässä oma käsitykseni siitä, mitä vihreä feminismi on ja mitä tarkoittaa, jos se valloittaa Suomen. Sen kiteyttämisessä ehdoton tuki on ollut Vihreän liiton tasa-arvoryhmässä, jonka puheenjohtajana olin 2008 – 2009. Näkemys on kuitenkin nimenomaan henkilökohtainen:

 

Vihreä feminismi (Tämä johdanto on Vihreän liiton puoluehallituksen 2009 hyväksymä)

 

Vihreä feminismi kumpuaa feminismin vahvoista historiallisista perinteistä. Kamppailu 1800- ja 1900-luvuilla lähti perustellusti liikkeelle heikommassa asemassa olevan naisen aseman vahvistamisesta. 2000-luvulla tuon tehtävän ohella tulee kiinnittää huomiota myös miesten ongelmien tiedostamiseen ja purkamiseen. On tärkeää kyseenalaistaa jähmeä kuva sekä naiseudesta että miehisyydestä.

 

Lähtökohtana vihreässä feminismissä on, ettei kellään ole oikeutta määritellä ainoita oikeita sukupuolirooleja. Nyt vallalla olevat sukupuolimallit eivät ole ikitotuuksia, joihin kaikkien pitäisi mahtua.

 

Vihreän feminismin perustana on ihmiskuva, joka tunnustaa, ettei ihmisen sukupuoli ole yksiselitteinen. Sukupuoli on moniulotteinen, kulttuurin ja ajan myötä muuttuva ja muuntumiskelpoinen käsite.

 

Vihreä feminismi rakentaa yhteiskuntaa, jossa ollaan aktiivisesti tietoisia siitä, kuinka sukupuoli tai seksuaalisuus voi aiheuttaa eriarvoisuutta. Tämän tietoisuuden pohjalta voidaan tasoittaa heikoimmilla olevien tietä. Suomalaisessakin kulttuurissa on sukupolvelta toiselle periytyneitä sekä tiedostamattomia että myös määrätietoisesti sisäistettäväksi tarjottuja käsityksiä siitä, millainen ihmisen tulisi olla. Vihreä feminismi on kaikkien ihmisten vapautusliike, joka pyrkii eroon jäykistyneistä sukupuolirooleista.

 

Vihreä feminismi rohkaisee tiedostamaan ja kunnioittamaan erilaisuutta. Se vapauttaa rooleista mutta myös oikeuttaa rooleihin. Jokaiselle ihmiselle kuuluu oma ratkaisu siitä, miten tuo ilmi sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan. Tämän oikeuden pitää olla lapsuudesta lähtien loukkaamaton.

 

Vihreä feminismi katsoo myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Maailmanlaajuisesti avainasemassa ovat erityisesti tyttöjen koulutus ja yleinen lisääntymisterveys, naisten oikeudet ja päätöksentekomahdollisuudet sekä osuus ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä.

 

 

Miten vihreä feminismi muuttaisi meitä? (Tässä jatkopohdintoja)

 

Seuraavassa on eräitä oleellisimpia yhteiskunnallisia haasteita, joiden ratkaisemiseen vihreän feminismin pohjalta tulisi panostaa.

 

LAPSUUS

 

Heteroperheissä lasten kasvatuksen pitäisi yhdistää sukupuolia. Hoitovastuu jakautuu yhä sukupuolittain epätasaisesti. On tärkeää, että lapset näkevät lasten kasvun olevan sekä naisille että miehille tärkeä asia.

 

Leikin kautta lapset omaksuvat sosiaalisia rooleja ja harjoittelevat itsensä toteuttamista, sillä on persoonallisuuden kehitykselle suuri merkitys. Ei ole ulkopuolisten tehtävä määrittää, mitkä leikit kullekin lapselle sopivat, lapsen luontaista olemusta ja kiinnostuksenkohteita tulee kunnioittaa.

 

KOULUIKÄ JA OPISKELUAIKA

 

Kouluja ovat hallinneet vanhat sukupuoliroolit ja heteronormatiivisuus. Lähtökohtana on oltava, että erilaisuus on rikkautta. Suvaitsevassa ympäristössä voi kehittyä nuoren ihmisen terve, enemmistöstäkin poikkeava identiteetti.

 

Vaikka selvää kahtiajakoa tyttöjen ja poikien suuntautumiseen ja oppimiseen ei ole, on myös tärkeää tiedostaa, että tyttö- ja poikaoppilaiden keskimääräisessä tiedon omaksumisessa on eroa. Erot on otettava huomioon.

 

Seksuaali- ja sukupuolikasvatusta tulee selvästi lisätä. Se voidaan sisällyttää moniin oppiaineisiin. Sukupuolten keskinäinen ymmärrys on avain hyviin koulu- ja työyhteisöihin sekä perhe- ja parisuhteisiin.

 

Alojen välinen sukupuolinen valikoituminen on ongelma, se on keskeinen selittäjä myös naisten ja miesten välisiin tuloeroihin. On eduksi edistää määrätietoisesti miesten hakeutumista vaikkapa hoitoalan ja naisten hakeutumista teknisten alojen koulutukseen. Se heijastuisi myös alojen välisiin tuloeroihin.

 

AIKUISUUS

 

Jokaisella on oikeus olla yhdenvertainen osa yhteisöä juuri sellaisena kuin on. Jokainen kuuluu johonkin vähemmistöön. Yhteiskunta, jossa ihmisten moninaisuuteen suhtaudutaan myönteisesti, on parempi kaikille sen jäsenille.

 

Miehille ja naisille kasautuu toisistaan poikkeavaa pahoinvointia. Miesten terveys on heikompi ja etenkin avioero ja työttömyys herkistävät syrjäytymiselle. Miehet ovat myös taipuvaisempia väkivaltaan. Naisten pahoinvointi painottuu taloudellisesti: vaikein köyhyys kasautuu yksinhuoltajaäideille ja eläkkeellä oleville entisille perheenäideille. Vanhemmissa ikäluokissa on paljon entisiä kotiäitejä, jotka eivät elämäntyöstään ole saaneet juurikaan palkkaa. Eläketulot ovat usein riittämättömät. Niin pitkään kuin maassa ei ole perustulojärjestelmää, kansaneläkkeen korotukset ovat tärkeitä.

 

Perustulo helpottaisi köyhyyden ongelmaa. Yleinen yhteisöllisyyden ja sosiaalisten verkostojen vahvistaminen taas vähentäisi henkistä pahoinvointia. Se kuitenkin edellyttää, että eri puolueissa tunnustetaan yli-individualismi ja kilpailuyhteiskunta ongelmaksi - se on perustulon lailla syvällinen poliittinen kysymys.

 

Yhteiskunta on täynnä rakenteita, jotka ovat jommallekummalle sukupuolelle sosiaalisia loukkuja - ne ehkäisevät menestyksellistä osallistumista työ-, perhe- tai yhteiskuntaelämään. Usein näitä ei tiedosteta eikä merkittäviä yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä hahmoteta niiden erilaisia vaikutuksia miehille ja naisille. Jotta voimme tehdä tasa-arvoa edistäviä päätöksiä, niitä valmistelevilla viranomaisilla pitää olla valmius arvioida sukupuolivaikutuksia.

 

Sukupuolikiintiöt ovat osoittautuneet julkisessa hallinnossa toimivaksi tasa-arvon edistämisen keinoksi. Erilaisten kiintiöiden myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia tulee arvioida.

 

Perheet ovat muuttuneet yhä monenkirjavammiksi, ja hyvä niin. Kaikkia elämismuotoja tulee pitää yhdenvertaisina.

 

Useimmille isille vastuullinen isyys on luontaista. Miehen kasvamista vastuulliseen isän rooliin, isääntymistä, on yhä hyvä edistää kaikin tavoin. Se että lähes poikkeuksetta yksinhuoltajuus määrätään äidille viittaa siihen että yhteiskunta ei näe miehiä tasavertaisina kasvattajina.

 

Asevelvollisuusjärjestelmää on arvioitava kriittisesti: onko se miehiä syrjivä ja onko vaara, että se valikoimattomana altistaa väkivaltakäyttäytymiselle? Suomalainen mies on eurooppalaisittain tarkastellen valitettavan väkivaltainen. Yhtenä keskeisenä syynä on monien sukupolvien miesmalli, joka on opettanut välttämään tunteiden ilmaisemista. Sukupuolittuneen väkivallan vähentäminen onkin kansallinen erityishaaste. Ikävä kyllä myös naiset ovat omaksuneet perinteisiä maskuliinisia lieveilmiöitä, kuten runsasta alkoholin käyttöä ja väkivaltaa.

 

Palvelujen helppo saavutettavuus ilman yksityisautoilua on myös sukupuolten tasa-arvokysymys. Henkilöauto on yhä miehinen kulkuneuvo. Naisten asemaa edistää yhdyskunta, jossa on vahvat lähipalvelut ja hyvä joukkoliikenne.

 

Ikäihmisten seksuaaliset tarpeet ovat yhteiskunnassamme tabu. Terveydenhuollossa ei tule rajoittua tukemaan vain lisääntymisikäisten seksuaalisuutta. Laitoshoidossakin parisuhde on tärkeä. Erityistä tukea tarvitsevat vanhukset, jotka vasta myöhemmällä iällä ovat uskaltautuneet tunnustautumaan homoiksi tai lesboiksi.

 

Maahanmuuttajien elämässä merkittävä haaste on kasvaa pohjoismaiseen tasavertaiseen sukupuolikäsitykseen, käytännön tasa-arvoon, jossa toinen sukupuoli ei alista toista. Kotoutumisen keskeinen elementti on myös sen sisäistyminen, että maassamme ei hyväksytä perheen sisäisiä alistussuhteita.

 

TASA-ARVOINEN MAAILMA

 

70 % maailman köyhistä on naisia. Köyhille suunnatusta ruoka-avusta edelleen valtaosa jaetaan miehille, vaikka on havaittu naisten jakavan omastaan koko perheelleen, kun taas mies pitää helpommin avun vain omassa käytössään. Naisilla on vähemmän mahdollisuuksia omaisuuteen, palveluihin ja tietoon oman hyvinvointinsa kasvattamiseksi. Oikeudenmukaisuus on aivan keskeinen tavoite.

 

Moni maailman ongelma olisi huomattavasti pienempi, jos naisten koulutus olisi kaikkialla samalla tasolla kuin miesten. Kouluttamalla naisia vähennetään köyhyyttä ja liiallista väestönkasvua. Naiset ovat käytännössä avainasemassa myös asennekasvattajina, kuten seksuaaliasenteiden ja -tietoisuuden omaksumisessa.

 

Kansainvälisesti naiset ovat yhä aliedustettuina julkisen ja poliittisen päätöksenteon kaikilla tasoilla. Sukupuolista kiintiöajattelua tulisi edistää joka tasolla.

 

Kunniaan liittyvä väkivalta - tai häpeäväkivalta - on yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muoto. Kunniaan liittyvä väkivalta on levinnyt myös länsimaihin, osittain johtuen epäonnistuneesta kotouttamispolitiikasta ja kulttuurien yhteentörmäyksestä.

Maahanmuuttajamiesten koulutus sekä varhainen puuttuminen tilanteessa, jossa epäillään naisiin kohdistuvaa uhkailua, ovat parasta ehkäisyä häpeäväkivallalle.

 

Kehitysmaiden naisilla olisi myös tärkeä rooli ilmastonmuutoksen

hidastamiseksi: kestävämmät energiankäyttötavat, kastelu- ja viljelymenetelmät hidastavat osaltaan eroosiota, kuivuutta ja ilmaston lämpenemistä. Naiset ovat kuitenkin kehitysmaissa keskimääräistä tietämättömämpiä ilmastonmuutoksen vaikutuksista, ja erityisesti heille suunnattua koulutusta ja tiedotusta onkin pikimmiten lisättävä.



Tämän tekstin kiteytymisestä kiitollinen olen seuraaville upeille persoonille, joiden kanssa on ollut ilo olla osin myös eri mieltä:
Terhi Ek, Veikko Halmetoja, Maria Halonen, Nico Holmberg, Anne Liinamaa, Anna-Stiina Lundqvist, Laura Nordström, Päivi Paasto, Kristiina Puukko, Aija Salo, Risto Salovaara, Amu Urhonen, Minna Zetterman.

 

 




Takaisin
eXTReMe Tracker