Tässä oma käsitykseni siitä, mitä vihreä feminismi on ja mitä tarkoittaa, jos se valloittaa Suomen. Sen kiteyttämisessä ehdoton tuki on ollut Vihreän liiton tasa-arvoryhmässä, jonka puheenjohtajana olin 2008 – 2009. Näkemys on kuitenkin nimenomaan henkilökohtainen:
Vihreä feminismi (Tämä
johdanto on Vihreän liiton puoluehallituksen 2009 hyväksymä)
Vihreä feminismi kumpuaa
feminismin vahvoista historiallisista perinteistä. Kamppailu 1800- ja
1900-luvuilla lähti perustellusti liikkeelle heikommassa asemassa olevan naisen
aseman vahvistamisesta. 2000-luvulla tuon tehtävän ohella tulee kiinnittää
huomiota myös miesten ongelmien tiedostamiseen ja purkamiseen. On tärkeää
kyseenalaistaa jähmeä kuva sekä naiseudesta että miehisyydestä.
Lähtökohtana vihreässä
feminismissä on, ettei kellään ole oikeutta määritellä ainoita oikeita
sukupuolirooleja. Nyt vallalla olevat sukupuolimallit eivät ole ikitotuuksia,
joihin kaikkien pitäisi mahtua.
Vihreän feminismin perustana
on ihmiskuva, joka tunnustaa, ettei ihmisen sukupuoli ole yksiselitteinen.
Sukupuoli on moniulotteinen, kulttuurin ja ajan myötä muuttuva ja
muuntumiskelpoinen käsite.
Vihreä feminismi rakentaa
yhteiskuntaa, jossa ollaan aktiivisesti tietoisia siitä, kuinka sukupuoli tai
seksuaalisuus voi aiheuttaa eriarvoisuutta. Tämän tietoisuuden pohjalta voidaan
tasoittaa heikoimmilla olevien tietä. Suomalaisessakin kulttuurissa on
sukupolvelta toiselle periytyneitä sekä tiedostamattomia että myös määrätietoisesti
sisäistettäväksi tarjottuja käsityksiä siitä, millainen ihmisen tulisi olla.
Vihreä feminismi on kaikkien ihmisten vapautusliike, joka pyrkii eroon jäykistyneistä
sukupuolirooleista.
Vihreä feminismi rohkaisee
tiedostamaan ja kunnioittamaan erilaisuutta. Se vapauttaa rooleista mutta myös
oikeuttaa rooleihin. Jokaiselle ihmiselle kuuluu oma ratkaisu siitä, miten tuo
ilmi sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan. Tämän oikeuden pitää olla lapsuudesta
lähtien loukkaamaton.
Vihreä feminismi katsoo myös
Suomen rajojen ulkopuolelle. Maailmanlaajuisesti avainasemassa ovat erityisesti
tyttöjen koulutus ja yleinen lisääntymisterveys, naisten oikeudet ja päätöksentekomahdollisuudet
sekä osuus ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä.
Miten vihreä feminismi
muuttaisi meitä? (Tässä jatkopohdintoja)
Seuraavassa on eräitä oleellisimpia
yhteiskunnallisia haasteita, joiden ratkaisemiseen vihreän feminismin pohjalta
tulisi panostaa.
LAPSUUS
Heteroperheissä lasten
kasvatuksen pitäisi yhdistää sukupuolia. Hoitovastuu jakautuu yhä
sukupuolittain epätasaisesti. On tärkeää, että lapset näkevät lasten kasvun
olevan sekä naisille että miehille tärkeä asia.
Leikin kautta lapset
omaksuvat sosiaalisia rooleja ja harjoittelevat itsensä toteuttamista, sillä on
persoonallisuuden kehitykselle suuri merkitys. Ei ole ulkopuolisten tehtävä
määrittää, mitkä leikit kullekin lapselle sopivat, lapsen luontaista olemusta ja
kiinnostuksenkohteita tulee kunnioittaa.
KOULUIKÄ JA OPISKELUAIKA
Kouluja ovat hallinneet
vanhat sukupuoliroolit ja heteronormatiivisuus. Lähtökohtana on oltava, että
erilaisuus on rikkautta. Suvaitsevassa ympäristössä voi kehittyä nuoren ihmisen
terve, enemmistöstäkin poikkeava identiteetti.
Vaikka selvää kahtiajakoa
tyttöjen ja poikien suuntautumiseen ja oppimiseen ei ole, on myös tärkeää
tiedostaa, että tyttö- ja poikaoppilaiden keskimääräisessä tiedon omaksumisessa
on eroa. Erot on otettava huomioon.
Seksuaali- ja sukupuolikasvatusta
tulee selvästi lisätä. Se voidaan sisällyttää moniin oppiaineisiin. Sukupuolten
keskinäinen ymmärrys on avain hyviin koulu- ja työyhteisöihin sekä perhe- ja
parisuhteisiin.
Alojen välinen sukupuolinen
valikoituminen on ongelma, se on keskeinen selittäjä myös naisten ja miesten
välisiin tuloeroihin. On eduksi edistää määrätietoisesti miesten hakeutumista
vaikkapa hoitoalan ja naisten hakeutumista teknisten alojen koulutukseen. Se
heijastuisi myös alojen välisiin tuloeroihin.
AIKUISUUS
Jokaisella on oikeus olla
yhdenvertainen osa yhteisöä juuri sellaisena kuin on. Jokainen kuuluu johonkin
vähemmistöön. Yhteiskunta, jossa ihmisten moninaisuuteen suhtaudutaan
myönteisesti, on parempi kaikille sen jäsenille.
Miehille ja naisille
kasautuu toisistaan poikkeavaa pahoinvointia. Miesten terveys on heikompi ja
etenkin avioero ja työttömyys herkistävät syrjäytymiselle. Miehet ovat myös
taipuvaisempia väkivaltaan. Naisten pahoinvointi painottuu taloudellisesti:
vaikein köyhyys kasautuu yksinhuoltajaäideille ja eläkkeellä oleville entisille
perheenäideille. Vanhemmissa ikäluokissa on paljon entisiä kotiäitejä, jotka
eivät elämäntyöstään ole saaneet juurikaan palkkaa. Eläketulot ovat usein
riittämättömät. Niin pitkään kuin maassa ei ole perustulojärjestelmää,
kansaneläkkeen korotukset ovat tärkeitä.
Perustulo helpottaisi
köyhyyden ongelmaa. Yleinen yhteisöllisyyden ja sosiaalisten verkostojen
vahvistaminen taas vähentäisi henkistä pahoinvointia. Se kuitenkin edellyttää,
että eri puolueissa tunnustetaan yli-individualismi ja kilpailuyhteiskunta
ongelmaksi - se on perustulon lailla syvällinen poliittinen kysymys.
Yhteiskunta on täynnä
rakenteita, jotka ovat jommallekummalle sukupuolelle sosiaalisia loukkuja - ne
ehkäisevät menestyksellistä osallistumista työ-, perhe- tai yhteiskuntaelämään.
Usein näitä ei tiedosteta eikä merkittäviä yhteiskunnallisia päätöksiä
tehtäessä hahmoteta niiden erilaisia vaikutuksia miehille ja naisille. Jotta
voimme tehdä tasa-arvoa edistäviä päätöksiä, niitä valmistelevilla viranomaisilla
pitää olla valmius arvioida sukupuolivaikutuksia.
Sukupuolikiintiöt ovat
osoittautuneet julkisessa hallinnossa toimivaksi tasa-arvon edistämisen
keinoksi. Erilaisten kiintiöiden myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia tulee arvioida.
Perheet ovat muuttuneet yhä
monenkirjavammiksi, ja hyvä niin. Kaikkia elämismuotoja tulee pitää
yhdenvertaisina.
Useimmille isille
vastuullinen isyys on luontaista. Miehen kasvamista vastuulliseen isän rooliin,
isääntymistä, on yhä hyvä edistää kaikin tavoin. Se
että lähes poikkeuksetta yksinhuoltajuus määrätään äidille viittaa siihen että
yhteiskunta ei näe miehiä tasavertaisina kasvattajina.
Asevelvollisuusjärjestelmää
on arvioitava kriittisesti: onko se miehiä syrjivä ja onko vaara, että se
valikoimattomana altistaa väkivaltakäyttäytymiselle? Suomalainen mies on
eurooppalaisittain tarkastellen valitettavan väkivaltainen. Yhtenä keskeisenä
syynä on monien sukupolvien miesmalli, joka on opettanut välttämään tunteiden
ilmaisemista. Sukupuolittuneen väkivallan vähentäminen onkin kansallinen erityishaaste.
Ikävä kyllä myös naiset ovat omaksuneet perinteisiä maskuliinisia lieveilmiöitä,
kuten runsasta alkoholin käyttöä ja väkivaltaa.
Palvelujen helppo
saavutettavuus ilman yksityisautoilua on myös sukupuolten tasa-arvokysymys.
Henkilöauto on yhä miehinen kulkuneuvo. Naisten asemaa edistää yhdyskunta,
jossa on vahvat lähipalvelut ja hyvä joukkoliikenne.
Ikäihmisten seksuaaliset
tarpeet ovat yhteiskunnassamme tabu. Terveydenhuollossa ei tule rajoittua
tukemaan vain lisääntymisikäisten seksuaalisuutta. Laitoshoidossakin parisuhde
on tärkeä. Erityistä tukea tarvitsevat vanhukset, jotka vasta myöhemmällä iällä
ovat uskaltautuneet tunnustautumaan homoiksi tai lesboiksi.
Maahanmuuttajien elämässä
merkittävä haaste on kasvaa pohjoismaiseen tasavertaiseen sukupuolikäsitykseen,
käytännön tasa-arvoon, jossa toinen sukupuoli ei alista toista. Kotoutumisen
keskeinen elementti on myös sen sisäistyminen, että maassamme ei hyväksytä
perheen sisäisiä alistussuhteita.
TASA-ARVOINEN MAAILMA
70 % maailman köyhistä on
naisia. Köyhille suunnatusta ruoka-avusta edelleen valtaosa jaetaan miehille,
vaikka on havaittu naisten jakavan omastaan koko perheelleen, kun taas mies
pitää helpommin avun vain omassa käytössään. Naisilla on vähemmän
mahdollisuuksia omaisuuteen, palveluihin ja tietoon oman hyvinvointinsa
kasvattamiseksi. Oikeudenmukaisuus on aivan keskeinen tavoite.
Moni maailman ongelma olisi
huomattavasti pienempi, jos naisten koulutus olisi kaikkialla samalla tasolla
kuin miesten. Kouluttamalla naisia vähennetään köyhyyttä ja liiallista
väestönkasvua. Naiset ovat käytännössä avainasemassa myös asennekasvattajina, kuten
seksuaaliasenteiden ja -tietoisuuden omaksumisessa.
Kansainvälisesti naiset ovat
yhä aliedustettuina julkisen ja poliittisen päätöksenteon kaikilla tasoilla. Sukupuolista
kiintiöajattelua tulisi edistää joka tasolla.
Kunniaan liittyvä väkivalta
- tai häpeäväkivalta - on yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muoto. Kunniaan
liittyvä väkivalta on levinnyt myös länsimaihin, osittain johtuen
epäonnistuneesta kotouttamispolitiikasta ja kulttuurien yhteentörmäyksestä. Maahanmuuttajamiesten
koulutus sekä varhainen puuttuminen tilanteessa, jossa epäillään naisiin
kohdistuvaa uhkailua, ovat parasta ehkäisyä häpeäväkivallalle.
Kehitysmaiden naisilla olisi
myös tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hidastamiseksi: kestävämmät
energiankäyttötavat, kastelu- ja viljelymenetelmät hidastavat osaltaan
eroosiota, kuivuutta ja ilmaston lämpenemistä. Naiset ovat kuitenkin kehitysmaissa
keskimääräistä tietämättömämpiä ilmastonmuutoksen vaikutuksista, ja erityisesti
heille suunnattua koulutusta ja tiedotusta onkin pikimmiten lisättävä.